Kun ruokapöytä kesällä valmistui, aloin
himoitsemaan sen ympärille vanhoja tuoleja. Kirpputoreille tehtyjen
etsintäkierrosten ja netissä kulutetun ajan jälkeen niitä oikeita ei
tuntunut löytyvän. Niinpä mummolan varastossa pitkään lojuneet tuolit
nostattivat ajatuksen niiden kunnostamisesta. Toisesta tuolista irtonaisena roikkui
selkänoja ja toisesta jalat. Niinpä tuleva työmäärä tuoleja kohtaan sai ihmetystä lähipiiristä, mutta itseäni kuitenkin viehätti
ajatus siitä, että tuolit ovat olleet isovanhempieni käytössä monet
vuodet. Niissä on nautittu päiväkahveja, kestitty
vieraita ja kerrottu tarinoita. Siis tuumasta toimeen ja metsän vihreät tuolit saivat kokea melkoisen muutoksen.
Kaikki se vaivannäkeminen monen tunnin hiomisen ja kahden maalikerroksen jälkeen kannatti. Nyt tuolien tarina saa jatkoa kodissamme. Tällä hetkellä ne toimivat keittiön tuoleina yhdessä itse tehdyn rouhean betonipenkin kanssa ja aika näyttää mihin kaikkeen tuolit vielä soveltuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti