Joululomalla taikamaassa

Vuoden viimeistä päivää viedään, mutta vielä ehtii palaamaan rauhalliseen ja pakkasen puremaan jouluun. Joulun tunnelmat ja fiilikset ovat jo takana päin, mutta halusin tuoda tännekkin pienen palan muistoksi joulustamme. Meille joulu on  täynnä perinteitä, jotka tehdään joka ikinen joulu. Perinteet ovat syvälle juurtuneet, jo ennen aattoa kuusen haku metsästä ja kuusen koristelu tuovat viimeistään joulumielen. Ennen aattoa annetaan viimeiset joulukortit naapurustolle, palellutetaan sormet jäälyhtyjen teossa sekä intetään siitä miten se kinkku sitten oikeen paistetaankaan. Jouluaattona kiire loppuu ja päivä on pyhitetty jouluruokien ylenpalttiselle syömiselle sukulaisten seurassa, haudalla käynnille, tunnelmalliselle joulusaunalle kynttilänvalossa ja lahjapakettien avaamiselle. Arvattavissa oli, että yhden lahjan joulu toi mukanaan enemmän kuin yhden paketin, mutta kaikki mitä paketeista löytyi oli tarpeen. Tontut olivat selvästi kuulleet toiveemme.

Joulupyhien kirpeä miltei -30 asteen pakkanen rajoitti ulkoilumahdollisuudet minimiin ja rauhoitti kiireiset eteläläiset nautiskelemaan takkatulen lämmöstä ja suussa sulavista suklaista. Rentouttavan joululoman jälkeen voidaankin rynnätä uusin haastein kohti tulevaa vuotta.

 

 

Aurinkoa pikapostina

 Aamulenkillä pohjoisen kasvatti sai aimo annoksen aurinkoa. Tässä olisi teillekin kaamoksen keskelle, pilkahdus Etelän aurinkoa.

Joulu se tulla jolokuttaa

Yksi varma joulun merkki on se, kun viikonlopun ruokaostoksilla mukaan tarttuu hempeät, huumaavantuoksuiset, hyasintit. Nämä joulutunnelman luojat ovat ihastuttaneet meitä kastehelmi tuikkukuppeihin istutettuina. Meillä ei ole tunnetusti kovin kauaa viherskasvit eläneet, joten tällaiset kausiluontoiset yksilöt ovat meille oiva vaihtoehto.

Menneen viikonlopun tarkoitus oli fiilistellä kaupungilla jouluvaloja, ihailla käsityöläisten tuotevalikoimaa joulutorilla ja päivitellä ihmisten joululahjahysteriaa. Todellisuudessa räntää satoi taivaan täydeltä, joten hyvinhän ne jouluvalot sieltä hupun alta näki. Kävelytiet oli veden ja loskan peitossa, niinpä loppujen lopuksi toppatakit hiessä ja kengät märkinä seurailtiin ihmisten joululahjaostoksia kauppakeskuksen tungoksessa. Se mikä tässä lienee parasta, lähdimme kaupungilta ilman yhden yhtäkään joululahjaa. Tänä vuonna olemme perheen kesken sopineet, että joulua nautitaan hyvän ruoan ja seuran parissa, eivätkä lahjat näyttele enään pääroolia. Jokaiselle on yksi pieni lahja ja toivon, että tämän suhteen on myös pidetty lupaus. Joulun odotus ilman ylimääräistä lahjastressiä sopii minulle. On paljon mukavempi suunnitella joulupöydän menua kuin lahjoja rakkaille ihmisille, joilla on jo kaikkea.

Herkkusuille muffinsseja

Joulutorttujen yliannostuksen välttämiseksi on kiva leipoa vähän toisenlaista herkkua. Helpolla reseptillä syntyy noin kymmenisen kappaletta muffinsseja. Eilisestä muffinssisatsista ei taida olla jäljellä murustakaan. Hups.

Oi kuusipuu

Siellähän ne meidän joulukoristeet koristavat viimeisen muuton jäljiltä 700 kilometrin päässä vanhempieni varastossa, joulukoristelaatikossa. Tänä(kin) vuonna joulun aika tuli ihan yllättäen, enkä osannut varautua siihen, että laatikko todella täytyy etsiä ja vielä kuljettaa, jotta sen sisällöstä olisi meille iloa. No, eiköhän yksi joulu mene ilman perinteisiä joulukoristeita ja itse joulun aikahan vietetään pohjoisessa. Päätimme silti etsiä perinteisen joulukuusen. Iltalenkin tuloksena kunniapaikan mummon vanhasta sinkkitonkasta sai pieni, vihreä kuusi.

Eteisen lipaston päälle kotiutunut kuusi on hyvin pelkistetty ja sellaiseksi se kuulemma saa myös jäädä, ei komeaa kuusta voi koristeilla peitellä. Mutta saa nähdä, jos joku ilta innostuisi askartelemaan koristeita. Kuvissa esiintyvän himmeliprintin on suunnitellut Jaana K. Kerrassaan ihana etukäteisjoululahja lukijoilleen, varsinkin kun oma pilleistä tekemäni himmeli on vielä hyvin alkuvaiheessa ja sen näkemistä tänä jouluna tuskin tapahtuu. 

Illan hämyisessä tunnelmassa on mukava ikuistaa hetkiä kuvin ja nautiskella kuumaa glögia. Kuusipuun lisäki muitakin jouluaskareita on tullut tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin.Voi tätä hömpötyksen määrää.

Tunnelmallista loppuviikkoa!

Tykkilatua testaamassa

Sunnuntai ajelulla päädyttiin testaaman Vierumäelle toissa päivänä avattua tykkilumilatua. Lämmintä +2 ja ensimmäiset viisi kilometriä sataa vettä kaatamalla, tuli kyllä miettittyä, että voisi tätä sunnuntaita paremminkin viettää. Tykkilatu oli kuitenkin täyttynyt yli-innokkaista hiihtäjistä ja ruuhkaakin oli havaittavissa ajoittain. Kokonaisuudessaan tykkilatu oli 500 metrin pituinen pätkä ja maisema alkoi tulla tutuksi jo ensimmäisten kilometrien jälkeen. Onneksi mukaan valikoituivat luisteluvälineet, sillä pertsan urat olivat hyvin heikot.

Loppua kohden ilma parani ja aurinko alkoi näyttäytymään taivaanrannassa. Ladulta innokkaimmat sivakoijat olivat vähentyneet ja viimeiset kilometrit sai hiihdellä rauhassa. Sen verran tympäsevää oli hiihdellä samaa pätkää, että 23 kilometrin lenkki sai riittää. Kahdeksan euron latumaksu ei tuntuisi yhtään niin pahalta, kun latua saataisiin edes puolet lisää. Kaiketi aivan onnistunut päivälenkki ja reissu Vierumäelle.

Paperitähtiä ikkunassa

Itsenäisyyspäivän askarteluna syntyi olohuoneemme ikkunaan pari tähtöstä. Viime vuonna tehtailin tähtiä valkoisella paperilla, mutta tänä vuonna perinteisen valkoisen sijaan leikkasinkin kaapin kätköistä löytyvästä voimapaperista n. 30cm x 30cm kokoisen palasen, josta muutaman minuutin taittelun jälkeen liimasin sakarat ja lopuksi kaksi erillistä tähteä toisiinsa kiinni. Paperitähdet tuo kivasti joulun tunnelmaa, vaikka miellänkin ne enemmän talvisiksi somisteiksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tapahtui viime viikolla

Luminen pohjoisen reissu on takana ja samoin on myös ensimmäiset 143 kilometriä hiihtoa. Viikon aikana tuli tehtyä seitsemän hiihtolenkkiä mahtavissa olosuhteissa, lukuunottamatta viimeisen päivän imukeliä. Hiihtämisen lisäksi aika kului kuin siivillä ja viikonpituinen loma tuntui suorastaan lyhyeltä. Paluu arkeen takkuilee, sillä pohjoisessa kerkesi jo tottua siihen, että kahden jälkeen on miltein pilkko pimeää ja päiväkahville voi hilpasta vaikka naapuriin. No nyt on otettava loppurutistus koulutehtävissä ja muutaman viikon päästä lähdetäänkin jo joululoman viettoon.