Gorsa kanjoni

Päästiinhän me Norjassa rallin makuun, sillä päiväretkikohde nro 2 Gorsabrualle vaati monen kilometrin hiekkatieosuuden. Heti alkumatkasta meidän tientukkona olivat söpöt lampaat, jotka eivät autoja tai ihmisiä pelänneet. Pienen kylän jälkeen tie jatkui mutkaisena ja kapeana aina vuoren rinteille asti,  eikä varmasti uskallettu pysähtyä, ennen kuin vastassa oli kapea ajosilta "täytyykö juuri tuosta ajaa". Jep, nilkka suoraksi ja yli, kohti jyrkempiä mutkia ja vuoren rinteitä. Jos ajotiet eivät olleet turvallisemmasta päästä niin eivät olleet kyllä vaellusreititkään. Vuoren rinteillä kävely ilman minkäänlaisia suojakaiteita ei tulisi kuuloonkaan Suomen kamaralla, mutta Norjassa tämä oli ihan arkipäivää. Onneksi matkalla oli myös tuttua ja turvallista koivukujaa (ja silti piti pitää kädestä kiinni). Gorsabrualle meidät veti 153 metriä syvä kanjoni, riippusilta vesiputouksin. Kävellessämme kohti kanjonia välissä epäillytti, että ollaanko edes oikealla reitillä, sillä maisemat avautuivat vasta hieman ennen siltaa. Olihan se uskomaton kokemus, jo sillalla käveleminen sai jalat tutisemaan ja pelkkä ajatus siitä, että kesälauantaisin on mahdollisuus hypätä benji-hyppy kanjoniin nostatti ihon kananlihalle. Harmi, että tätä upeaa paikkaa oli niin vaikea taltioida kuvin, mutta onneksi mukaan mahtuu tällä kertaa myös yksi video. Tällä reitillä kävelyä tuli vain nelisen kilometriä, sillä autolla pystyi lyhentämään kävelymatkaa huomattavasti.

Ut i NORD!