Steindalsbreenin jäätiköllä

Tähän astisesta reissusta ollaan saatu kulutettua useampi tunti autolla ajamiseen rannikkoa pitkin ja välillä taisi pojilla hermot mennä, kun lähes joka toiselle maisemaparkkipaikalle piti pysähtyä. Edessä on nelikon viimeinen päivä Norjassa, Steindalenissa. Lähdimme aamupäivästä vaeltamaan Lyngenin vuonon länsipuolelle kohti Steindalenin jäätikköä, arvioitu meno-paluu oli noin kymmenen kilsan puolin ja toisin. Totesimme pian reitin olevan suosituin päiväretkikohteistamme. Reitti kulki jäätikön sulamisvesistä syntynyttä jokea seuraillen, ohi Steindalshytan (vuokratupa) aina vuorien ympäröimän vehreän laakson läpi. Jäätikön laidalle kävellessä tuli ohitettua aika monta vuosiluku kylttiä ja kyllä jäätikön vetäytyminen veti hiljaiseksi. Ilmastonmuutoksen seurauksena jäätikkö sulaa hurjaa vauhtia ja sulamisvedet muodostavat kylmää hohkaavan jäätikköjoen. Hurjimmat turistit kiipesivät jäätikköä ylöspäin, meille riitti ihasteleminen kauempaakin. Jäätiköllä puhalsi kylmä tuuli, joten onneksi oli lämpimämpää vaatetta mukana, vaikka lämpötila olikin lähtiessä yli 20 astetta. Jäätiköllä oli meidän lisäksi espanjalaisia, sveitsiläisiä, venäläisiä ja suomalaispariskunta. Kävipä vielä sellainen sattuma, että toinen suomalaisista oli samalta pikkukylältä kotoisin kuin mekin.

Tehokkaat kolme päivää Norjassa oli loistoporukan kanssa mitä mahtavimmat. Kun ennen lomaa käytettiin aikaa suunnitteluun, niin pienillä päiväretkillä pääsi ihan eritavalla ihastelemaan vuonoja ja vuoria. Norja kaikkineen maisemineen teki niin suuren vaikutuksen lomalaisiin, että seuraavasta lomasta puhuttiin jo ennen kotiinpaluuta. Nyt pidetään kukkaron nyörit tiukalla ja seuraavaksi suuntana voisi olla Pohjois-Norjan Lofootit tai kauan haaveiltu Islanti.

Haaveilut sikseen, viikonlopun suunnaksi mamman padat, mökin hiljaisuus ja rantasaunan lämpö. Ei siis yhtään hullummat koordinaatit.