Tunturisuunnistus urakan jälkeen auton keula suuntasi kohti Karigasniemeä. Kalastus oli miesväen ainut toive reissulle ja mehän kalastettiin. Kalastuspaikka sijaitsi Kevon retkeilyreitin läheisyydessä, mutta yllätyimme silti miten suosittu paikka Luomusjärvet oli. Muutaman kilometrin metsätien ajon jälkeen vastaan tuli kivikkoisella soratiellä isä poikineen, he olivat saaneet kyseisestä järvestä rautua. Ainakin minun kalastusinto nousi heti uusiin ulottuvuuksiin, eikä auttanut kuin pakata reput täyteen ruokaa ja ottaa onget olalle. Luomusjärville oli vielä autolta noin kahden kilometrin kävelymatka, puron ylityksineen. Eikä meidän likkojen kumpparin varret tietenkään riittäneet alkuunkaan, joten ei auttanut kuin poikien ryhtyä akankantoon. Ja kyllähän oli hauskaa. Illan hämärtyessä virvelöitiin ja kokeiltiinpa kalaonnea mato-ongellakin, mutta köyhäksi jäi saalis. Onneksi oli makkaraa. Ei se nuotion sytyttäminenkään märillä vaivaiskoivuilla mennyt kuin strömsössä, mutta neljän hengen voimin ja elvytyksin saatiin kunnon roihut ja lopulta makkaratkin paistettua. Yöksi palattiin auton lähettyville joen varteen telttamajoitukseen ja aamulla aamupuuron jälkeen auton navigaattorissa maaksi vaihtui NORJA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti