Joululomalla taikamaassa

Vuoden viimeistä päivää viedään, mutta vielä ehtii palaamaan rauhalliseen ja pakkasen puremaan jouluun. Joulun tunnelmat ja fiilikset ovat jo takana päin, mutta halusin tuoda tännekkin pienen palan muistoksi joulustamme. Meille joulu on  täynnä perinteitä, jotka tehdään joka ikinen joulu. Perinteet ovat syvälle juurtuneet, jo ennen aattoa kuusen haku metsästä ja kuusen koristelu tuovat viimeistään joulumielen. Ennen aattoa annetaan viimeiset joulukortit naapurustolle, palellutetaan sormet jäälyhtyjen teossa sekä intetään siitä miten se kinkku sitten oikeen paistetaankaan. Jouluaattona kiire loppuu ja päivä on pyhitetty jouluruokien ylenpalttiselle syömiselle sukulaisten seurassa, haudalla käynnille, tunnelmalliselle joulusaunalle kynttilänvalossa ja lahjapakettien avaamiselle. Arvattavissa oli, että yhden lahjan joulu toi mukanaan enemmän kuin yhden paketin, mutta kaikki mitä paketeista löytyi oli tarpeen. Tontut olivat selvästi kuulleet toiveemme.

Joulupyhien kirpeä miltei -30 asteen pakkanen rajoitti ulkoilumahdollisuudet minimiin ja rauhoitti kiireiset eteläläiset nautiskelemaan takkatulen lämmöstä ja suussa sulavista suklaista. Rentouttavan joululoman jälkeen voidaankin rynnätä uusin haastein kohti tulevaa vuotta.

 

 

Aurinkoa pikapostina

 Aamulenkillä pohjoisen kasvatti sai aimo annoksen aurinkoa. Tässä olisi teillekin kaamoksen keskelle, pilkahdus Etelän aurinkoa.

Joulu se tulla jolokuttaa

Yksi varma joulun merkki on se, kun viikonlopun ruokaostoksilla mukaan tarttuu hempeät, huumaavantuoksuiset, hyasintit. Nämä joulutunnelman luojat ovat ihastuttaneet meitä kastehelmi tuikkukuppeihin istutettuina. Meillä ei ole tunnetusti kovin kauaa viherskasvit eläneet, joten tällaiset kausiluontoiset yksilöt ovat meille oiva vaihtoehto.

Menneen viikonlopun tarkoitus oli fiilistellä kaupungilla jouluvaloja, ihailla käsityöläisten tuotevalikoimaa joulutorilla ja päivitellä ihmisten joululahjahysteriaa. Todellisuudessa räntää satoi taivaan täydeltä, joten hyvinhän ne jouluvalot sieltä hupun alta näki. Kävelytiet oli veden ja loskan peitossa, niinpä loppujen lopuksi toppatakit hiessä ja kengät märkinä seurailtiin ihmisten joululahjaostoksia kauppakeskuksen tungoksessa. Se mikä tässä lienee parasta, lähdimme kaupungilta ilman yhden yhtäkään joululahjaa. Tänä vuonna olemme perheen kesken sopineet, että joulua nautitaan hyvän ruoan ja seuran parissa, eivätkä lahjat näyttele enään pääroolia. Jokaiselle on yksi pieni lahja ja toivon, että tämän suhteen on myös pidetty lupaus. Joulun odotus ilman ylimääräistä lahjastressiä sopii minulle. On paljon mukavempi suunnitella joulupöydän menua kuin lahjoja rakkaille ihmisille, joilla on jo kaikkea.

Herkkusuille muffinsseja

Joulutorttujen yliannostuksen välttämiseksi on kiva leipoa vähän toisenlaista herkkua. Helpolla reseptillä syntyy noin kymmenisen kappaletta muffinsseja. Eilisestä muffinssisatsista ei taida olla jäljellä murustakaan. Hups.

Oi kuusipuu

Siellähän ne meidän joulukoristeet koristavat viimeisen muuton jäljiltä 700 kilometrin päässä vanhempieni varastossa, joulukoristelaatikossa. Tänä(kin) vuonna joulun aika tuli ihan yllättäen, enkä osannut varautua siihen, että laatikko todella täytyy etsiä ja vielä kuljettaa, jotta sen sisällöstä olisi meille iloa. No, eiköhän yksi joulu mene ilman perinteisiä joulukoristeita ja itse joulun aikahan vietetään pohjoisessa. Päätimme silti etsiä perinteisen joulukuusen. Iltalenkin tuloksena kunniapaikan mummon vanhasta sinkkitonkasta sai pieni, vihreä kuusi.

Eteisen lipaston päälle kotiutunut kuusi on hyvin pelkistetty ja sellaiseksi se kuulemma saa myös jäädä, ei komeaa kuusta voi koristeilla peitellä. Mutta saa nähdä, jos joku ilta innostuisi askartelemaan koristeita. Kuvissa esiintyvän himmeliprintin on suunnitellut Jaana K. Kerrassaan ihana etukäteisjoululahja lukijoilleen, varsinkin kun oma pilleistä tekemäni himmeli on vielä hyvin alkuvaiheessa ja sen näkemistä tänä jouluna tuskin tapahtuu. 

Illan hämyisessä tunnelmassa on mukava ikuistaa hetkiä kuvin ja nautiskella kuumaa glögia. Kuusipuun lisäki muitakin jouluaskareita on tullut tehtyä, mutta niistä lisää myöhemmin.Voi tätä hömpötyksen määrää.

Tunnelmallista loppuviikkoa!

Tykkilatua testaamassa

Sunnuntai ajelulla päädyttiin testaaman Vierumäelle toissa päivänä avattua tykkilumilatua. Lämmintä +2 ja ensimmäiset viisi kilometriä sataa vettä kaatamalla, tuli kyllä miettittyä, että voisi tätä sunnuntaita paremminkin viettää. Tykkilatu oli kuitenkin täyttynyt yli-innokkaista hiihtäjistä ja ruuhkaakin oli havaittavissa ajoittain. Kokonaisuudessaan tykkilatu oli 500 metrin pituinen pätkä ja maisema alkoi tulla tutuksi jo ensimmäisten kilometrien jälkeen. Onneksi mukaan valikoituivat luisteluvälineet, sillä pertsan urat olivat hyvin heikot.

Loppua kohden ilma parani ja aurinko alkoi näyttäytymään taivaanrannassa. Ladulta innokkaimmat sivakoijat olivat vähentyneet ja viimeiset kilometrit sai hiihdellä rauhassa. Sen verran tympäsevää oli hiihdellä samaa pätkää, että 23 kilometrin lenkki sai riittää. Kahdeksan euron latumaksu ei tuntuisi yhtään niin pahalta, kun latua saataisiin edes puolet lisää. Kaiketi aivan onnistunut päivälenkki ja reissu Vierumäelle.

Paperitähtiä ikkunassa

Itsenäisyyspäivän askarteluna syntyi olohuoneemme ikkunaan pari tähtöstä. Viime vuonna tehtailin tähtiä valkoisella paperilla, mutta tänä vuonna perinteisen valkoisen sijaan leikkasinkin kaapin kätköistä löytyvästä voimapaperista n. 30cm x 30cm kokoisen palasen, josta muutaman minuutin taittelun jälkeen liimasin sakarat ja lopuksi kaksi erillistä tähteä toisiinsa kiinni. Paperitähdet tuo kivasti joulun tunnelmaa, vaikka miellänkin ne enemmän talvisiksi somisteiksi.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tapahtui viime viikolla

Luminen pohjoisen reissu on takana ja samoin on myös ensimmäiset 143 kilometriä hiihtoa. Viikon aikana tuli tehtyä seitsemän hiihtolenkkiä mahtavissa olosuhteissa, lukuunottamatta viimeisen päivän imukeliä. Hiihtämisen lisäksi aika kului kuin siivillä ja viikonpituinen loma tuntui suorastaan lyhyeltä. Paluu arkeen takkuilee, sillä pohjoisessa kerkesi jo tottua siihen, että kahden jälkeen on miltein pilkko pimeää ja päiväkahville voi hilpasta vaikka naapuriin. No nyt on otettava loppurutistus koulutehtävissä ja muutaman viikon päästä lähdetäänkin jo joululoman viettoon.

Läpsystä vaihto

Pitkästä aikaa sai kaapin uumenista kaivaa esille meidän luottoreput. Torstai-iltana ensimmäinen reppu kätki sisälleen pikkujoulu varusteet perjantaisiin pikkujouluihin Tahkolle ja tänään puolestaan on ollut minun vuoroni täyttää reppua hieman rennommilla varusteilla viikon reissulle pohjoiseen. Tällä hetkellä eteinen on täyttynyt tulevista ja lähtevistä repuista, eikä rauhallisesta viikonlopun vietosta ole tietoakaan. Onneksi mieltä lämmittää ajatus siitä, että huomenna pääsee äidin lihapatojen ääreen ja lumisille laduille. 

Kuulemisiin!

Jouluntuoksuiset terveiset kotiin

Viikonlopun kuumana puheenaiheena iskän kanssa ynnäiltiin tämän vuoden joulutorttu saldoa ja yllätin kyllä kaikki (itsenikin mukaan lukien) toteamalla, etten ole vielä tehnyt joulutorttuja. Iskä oli tästä vahvasti sitä mieltä, että minulta menee sesonki ohi, ellen kohta korjaa tilannetta.

Nyt sitten onkin kolme pellillistä joulutorttuja tarjolla. Taisin ehkä hieman hullaantua torttulevyjen edessä ja taiteilinkin useat eri torttumallit pellille, nuo enkeliä muistuttavat torttuset taitavat viedä minun pisteet tänä jouluna. Nyt on kausi korkattu ja ensimmäiset itsetehdyt joulutortut nautittu kera kuuman glögin. Seuraavaksi taidan pakata satsin torttuja työmiehen matkaan aamukahvipöytään.

Kuntoilut vk 46

Kuntoilussa sama kaava jatkuu, mutta vaihtelun vuoksi vähän pidempääkin lenkkiä on tullut tehtyä. Ylläolevassa kuvassa esiintyvät viimeviikkoiset kuntoilukaverini. Samaan kuvaan on sattunut jotain uutta ja jotain vanhaa. Siinä saatte päätellä ;) 

Maanantai: Maastojuoksu 10km/1h 10min

Tiistai: Sauvakävely 9km / 1h 25min + kuntopiiri

Keskiviikko: Lepo

Torstai: Maantiejuoksu 6km/36min + kuntopiiri

Perjantai: Maantiejuoksu 7km/40min

Lauantai: Sauvakävely 10km/1h 30min

Sunnuntai: Kahvakuula (kädet) 30min

Energisin mielin kohti uutta viikkoa!

Uudet pehmeät lakanat

Olen hyvin tarkka ja merkkiuskollinen monenkin asian suhteen. Makuuhuoneessa tekstiilit tulee olla sävy sävyyn, keittiön astiakaapissa astiat ovat lähes rajastaan samaa sävyä ja nätissä rivissä, kylpyhuoneen käsipyyhkeitä on oltava kaksi samanlaista, samoin kuin kylpypyyhkeet tulee mätsätä keskenään. Kauhistus, tämänhän voi saada kuulostamaan hyvinkin neuroottiselta. 

No, tämä merkkiuskollisuus on jo pitkään pätenyt muun muassa liinavaatekaapin sisältöön, joka suurimmaksi osaksi koostuu Marimekosta ja Finlayssoneista. Viime kevään Ikean reissu muutti kuitenkin suhtautumistani. Silloisella reissulla nappasin kokeilumielessä matkaan halvat pussilakanat ja voin kertoa, että yllätyin, positiivisesti. Näin ollen reilu viikon takaisella Vantaan reissulla ei tarvinnut kauaa miettiä näitä alle kympin pussilakanoita.

Olen jo pitkään silmäillyt ihan tavanomaisia ruutu ja raitakuoseja beigen tai harmaan sävyissä. Näiden pussilakanoiden kuosi tuo ehdottomasti mieleeni äidin joka jouluiset punaruudulliset jouluverhot, joten nimettäköön nämä nyt joulunodotus pussilakanoiksi. Näissä pehmeissä lakanoissa on mukava nähdä unia lumisesta joulusta ja omatekoisista jouluruoista.

Kuntoilut vk 45

Pohjoisen kaamosta ei olla päästy pakoon, sillä pimeys laskeutuu tännekin jo varhain. Iltojen hämärtyminen on tuonut muutoksia kuntoilurytmiimme. Ennen ollaan ajoitettu lenkit pitkälle iltaan, mutta nykyään pyritään siihen, että heti työpäivän jälkeen syödään kevyttä välipalaa ja lähdetään samantien lenkkipoluille. Näin ei tarvitse olla riippuvainen katulamppujen valaistuksesta ja voi rauhallisin mielin kierrellä ja kaarrella erilaisia pikkupolkuja.

Pitkästä aikaa kurkkaus viime viikon kuntoiluihin. Kova hinku laduille voimistuu päivä päivältä, eikä mikään ihme, ettei sitä helpota edes sauvakävely lumisateessa. Viime viikon kuntoilut ovat melko tavanomainen esimerkki siitä, miten edeltävätkin viikot ovat menneet: maastojuoksua, sauvakävelyä, kahvakuulaa ja kuntopiiriä. Tulevilla viikoilla keskitytään pidentämään lenkkejä ja toivomaan pakkasia tykkilatujen toivossa.

Maanantai: Maastojuoksu 30min / 5km + kahvakuula 30min

Tiistai: Sauvakävely 1h

Keskiviikko: Maastojuoksu 50min + kuntopiiri

Torstai: Sauvakävely / sauvaloikat 75min

Perjantai: Kahvakuula 45min

Lauantai: Lepo

Sunnuntai: Keskivartalojumppa 35min

Reipasta mieltä kuntoiluun!

Talvi tuli kylään

Eilisellä sauvalenkillä Salpausselän maastossa sai ihailla isoja lumihiutaleita, jotka hiljalleen laskeutuivat maahan. Aamulla ilokseni herääminen tapahtui poikkeuksellisesti aura-auton ääneen ja autonkin sai etsiä lumen peitosta. Näin Etelä-Suomeen tuli talvi, mutta ei jäädäkseen. Talven lisäksi tänään saadaan kylään myös ihana ystävämme ja viikonloppu lienee yhtä humputtelua pitkin pitäjiä.

Lumihiutaleiden täyteistä viikonloppua!

Foggy sunday

Sunnuntaita on vietetty sumuisassa säässä, joka tarkoittaa meillä useita sisällä vietettyjä tunteja. Tällainen ilma saa kyllä olon vetämättömäksi ja kerrankin ollaan pysytty ihan kotosalla herkutellen ja sohvalla löhöillen. Akkujen lataaminen onkin tarpeen, sillä tulevalla viikolla saadaan odotettuja vieraita pohjoisesta.

Perjantai pannari

Viikolla syötiin perinteistä arkiruokaa hernaria ja pannaria. Tällöin pannaritaikina syntyi puolikkaalla ohjeella ja se oli virhe. Vähäiset pannarin palat jäivät niin pahasti kaivelemaan, että nyt lähdetäänkin koko pellin ja mahan täyttävän pannarin voimin kohti tulevaa viikonloppua.  

Täältä tullaan viikonloppu!

Tuolien tarina

Kun ruokapöytä kesällä valmistui, aloin himoitsemaan sen ympärille vanhoja tuoleja. Kirpputoreille tehtyjen etsintäkierrosten ja netissä kulutetun ajan jälkeen niitä oikeita ei tuntunut löytyvän. Niinpä mummolan varastossa pitkään lojuneet tuolit nostattivat ajatuksen niiden kunnostamisesta. Toisesta tuolista irtonaisena roikkui selkänoja ja toisesta jalat. Niinpä tuleva työmäärä tuoleja kohtaan sai ihmetystä lähipiiristä, mutta itseäni kuitenkin viehätti ajatus siitä, että tuolit ovat olleet isovanhempieni käytössä monet vuodet. Niissä on nautittu päiväkahveja, kestitty vieraita ja kerrottu tarinoita. Siis tuumasta toimeen ja metsän vihreät tuolit saivat kokea melkoisen muutoksen.

 

 

Kaikki se vaivannäkeminen monen tunnin hiomisen ja kahden maalikerroksen jälkeen kannatti. Nyt tuolien tarina saa jatkoa kodissamme. Tällä hetkellä ne toimivat keittiön tuoleina yhdessä itse tehdyn rouhean betonipenkin kanssa ja aika näyttää mihin kaikkeen tuolit vielä soveltuvat.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

Viikonloppu ohitse. Lauantaina viettiin retkeilypäivää Nastolassa tarkemmin ottaen Lapakistossa. Ilma oli suorastaan täydellinen, aurinko paistoi ja lämpötila nollan paikkeilla. Yöpakkasen jäljiltä järven rannat olivat jäässä ja maa kuuran peitossa. Käveltiin noin viiden kilometrin retkeilyreitti, metsien suojassa ja järvien rantamilla. Ennen reitin loppumista pysähdyttiin nuotiopaikalle kallion päälle, josta avautui näkymä järvelle. Paistoimme makkarat, söimme kolmioleipiä ja matka jatkui kahden näköalapaikan kautta kohti parkkialuetta. Retkemme oli onnistunut ja kameraan tallentui ihania ja ikimuistoisia kuvia. Lauantai-iltana päätin vilkaista koneelta millaisia kuvia reissulta  tallentuikaan. Aloin siirtämään kuvia koneelle, avaan kansion ja muistikorttini ilmoittaa 0 kuvaa. PANIIKKI!! Muistikortti takaisin kameraan, joka ilmoittaa myös ei kuvia. Päässäni kaikuvat sanat ei voi olla totta! Tilanne on se, että kuvia ei ole mistä ottaa, mutta onneksi puhelimestani löytyi yksi muisto tästä reissusta.

Muuten takana on virkistävä ja leppoisa viikonloppu. Nyt toivotaankin, että tuleva viikko toisi kameran temppuilulle jonkin selityksen.