Pelsun pelissä

Nyt on otettu varaslähtö tulevaan kiekkokauteen, mutta älkää huoliko, ei meistä Pelicans faneja ole tulossa. Lauantai-illan tunnelmaa nostatti Pelicans-Tuto peli Isku Areenalla. Vaikka peli olikin harjoitusottelu, niin fanikatsomo piti ääntä jo ennen kuin pikkumusta tippui jäähän. Yllätykseksi peli ei tehnyt vaikutusta tasokkuudellaan ja toivottavasti Pelicans jatkaa samaan malliin, niin saadaan lokakuussa Kärpille voitto. No taisi se Pelsu muutaman maalinkin saaha, kun peli päättyi niiden voitoksi 4-1.

Lettukestit iltahämärässä

Lemppariherkuksi on vakioitunut kahdesta ainesosasta helposti syntyvät banaaniletut. Varmaan luulette, että lettujen päällä on kermavaahtoa, mutta ehei sentään, nää letut on parhaimpia maustamattomalla  rahkalla ja lakkahillolla. Näitä jauhottomia protskulettuja on syöty niin treenin päätteeksi palautusjuoman korvikkeena kuin välipalalla päiväkahvin kera.

Banaaniletut

1 banaani

2 kananmunaa

Sekoita tehosekottimessa banaani ja kananmunat. Paista paistinpannulla molemmin puolin. Tällä ohjeella tulee kahden hengen lettukesteille kummallekin kolme keskikokoista lettua. Paistaminen voi olla aluksi haasteellista, mutta paistakaa miedolla lämmöllä, pienessä tilkassa rasvaa. Tarjoiluun hillon sijasta sopii kesäisin myös tuoreet marjat.

Nyt ja tässä

Jo viikon kestänyt sade on karaissut vilukissaa ja ensimmäiset villasukat on etsitty kaapin pohjalta. Mielen on vallannut tunne, että vihdoin palaset alkavat loksahtamaan paikoilleen. Kesän olen osannut ottaa niinkin rennosti kuin suunnitelmallinen ihminen voikaan tehdä, mutta pientä pohdintaa aika ajoin on herättänyt tulevan vuoden opintoni. Olen miettinyt, miten saan suoritettua kursseja monen sadan kilometrin päähän, kun samaan aikaan J-V on kerinnyt panikoimaan kuinka selviää talvesta ilman minua. Tämä viikko on kuitenkin tuonut kivoja uutisia opintojeni osalta ja voidaan huokaista helpotuksesta. Tulevana lukuvuonna olen gradu ryhmässä, jonka ohjaus tapahtuu pääsääntöisesti etänä. Lukuvuoden opintoni siis koostuvat opinnäytetyöstä, jota kirjoittelen läpi talven täällä Etelä-Suomessa ja muutamasta menetelmäopintokurssista. Ensi viikosta lähtien täällä ollaan jo täydessä työn touhussa, sillä työpöydältä löytyykin jo mukavan kokoinen pino kirjoja oppilaiden osallisuudesta.

Ja niin ovat verhotkin löytäneet paikkansa. Melkoisen hellekesän jälkeen kaihtimet ovat avautuneet ja alkoihan sitä jo kaipaamaan verhoja. Aluksi olin kyllä sitä mieltä, että verhoja ei olohuoneeseen ja keittiöön tule. No mieli muuttuu ja muutama päivä sitten yhdessä tuumin saatiin verhot ikkunaan ja onhan täällä taas vähän kotoisampaa. Viikonlopulle säästettiin vielä muutama hienosäätö kattolampuille ja taulunkin voisi ripustaa seinään, onhan sitä jo muutama kuukausi imuroidessa nosteltu tuolla lattialla. Muuten viikonloppu on tarkoitus viettää rauhallisissa merkeissä, telkkua, herkkuja ja Baba Lybeckin habaa kirjan innoittamana urheilua :)

 
Entä jos tärkeimmät asiat tapahtuu tällä hetkellä.
Kauneimmat kukat kukkivat juuri nyt liian lähellä.
Entä jos kaikki se mitä etsit on sun edessä.
Entä jos onnesi on nyt ja tässä valmiina.

Herkku ranskikset

Palataan hetkeksi menneeseen viikonloppuun, jolloin päivällispöydässämme oli jo aiemmin kesällä onnistuneiksi todettuja bataattiranskalaisia. Nämä makeat bataattiranskikset tuovat kivasti vaihtelua tavallisten ranskalaisten tilalle ja ovatpa vielä erittäin hyviäkin.

n. 800g bataattia

3 rkl oliiviöljyä

 1tl suolaa

1tl sokeria

1tl mustapippuria

1tl valkosipulijauhetta

Kuori bataatti ja leikkaa ranskalaisten kokoisiksi tikuiksi. Mittaa pakastepussiin öljy, mausteet ja lisää ranskalaiset. Pyörittele niin, että mausteet ovat tarttuneet ranskalaisiin ja kaada uunipellille. Paista 225 asteessa, noin 30 minuuttia.

Tarjoiluun voi tehdä nopean ja yksinkertaisen valkosipuli dipin, joka syntyy  purkista ranskankermaa ja oman maun mukaan valkosipulijauhetta tai kynsiä ja ripaus mustapippurirouhetta. Valkosipulin voi korvata esimerkiksi aurajuusto rouheella.

Kokeilkaahan!

Kuntoa kohottamassa

Vou! Selfie Etelä-Suomen korkeimman mäen päällä, jonka huipulla katselttin reilun kolmensadan metrin korkuista tv-mastoa. Juoksua tässä vaiheessa takana 40 minuuttia. Toisilla hymyilyttää, toisilla ei ja matka jatkuu.

 

Liikunnallista viikkoa!

Paluu linjoille

  

Viikko sitten, kaikki oli toisin, silloin vielä olimme Pohjoisessa ja nautimme näiden kuvien maisemista ja tunnelmista.

Blogi on viihtynyt omassa hiljaiselossaan, kun keskityttiin nauttimaan upeasta ilta-auringosta, rakkaista sukulaisista, marjojen hamstrauksesta, lenkkeilystä parhaassa seurassa ja rentoutumisesta mökkisaunan lämmössä. Nyt sitten ihmetelläänkin, kuinka aika kuluu siivillä. Syksy on uhkaavasti tehnyt tuloaan jatkuvine sadepäivine ja ensimmäiset kynttilätkin ovat valaisseet illan hämärtyessä. Toinen varma merkki syksyn tulosta on lisääntyneet keskustelut hirvenpyynnistä ja lihojen väheneminen pakasteesta. Onneksi on vielä pari viikkoa aikaa pakata koulureppua ja teroittaa kynät tulevaa lukuvuotta varten.

Otetaan nyt kaikki ilo irti viimeisistä lomapäivistä!

Hauho kuvin ja sanoin

Menin lupaamaan Jennalle, että kerron oman näkemykseni blogiin siitä, miltä triathloni tuntui ensikertalaisella näin kilpailijan / osanottajan näkökulmasta.

Välineet ovat aseteltu telineisiin ja urheilijat odottavat malttamattomina lähtöä. Tämäkin oli luonnollisesti täysin uusi kokemus ja piti sivusilmällä yrittää katsella miten ammattilaiset järjestelevät välineensä odottamaan vaihtoa. Loppujen lopuksi esimerkiksi pyyhe oli melko turhaa mukana, eihän siinä tohinassa ehtinyt kuin äkkiä vetää kamppeet niskaan ja juoksun kanssa pyörää taluttamaan kohti vaihtoalueen rajaa.

Uinti lähti kuten tällä kokemuksella, tekniikalla ja taidoilla saattoi olettaakin. Aloitin vahvasti kroolaamalla ja noin viidenkymmenen metrin kohalla kädet oli hapoilla ja siirryin tuttuun ja turvalliseen rintauintiin peläten, että milloin pitää vielä pykältää pienempää vaihdetta ja vaihtaa koirauintiin. Rintauinnilla selvittiin kuitenkin maalle asti, ja ruuhkaa vedessä riitti! Harvoin Hollolan uimahallin kuntoradalla näkee samanlaista pärskettä. Lähtijöitä miesten kuntosarjassa oli loppujen lopuksi 71. Ja oli muuten likaista vettä. Sija uintiosuuden jälkeen 37.

Pyöräilyosuus meni hienosti, sain napsittua parikymmentä päänahkaa matkan aikana ja tuli tunne, että tässähän noustaan vielä korkealle uinnin mahalaskusta huolimatta. Ainoat vaikeudet oli päästä sujuvasti liikkeelle ja pois pyörän kyydistä vauhdissa, sillä vaihtoalueella pyöräily oli kiellettyä. Sija pyöräilyn jälkeen 17.

Juoksuosuudella tuli pieniä vaikeuksia, kovassa helteessä pohkeet meinasivat kramppailla ja alavatsaan tuli pistos ennen puolta matkaa. Maastokin oli yllättävän rankka tasaiseen pyöräosuuteen verrattaessa. Maaliin selvittiin ja kaksi kevytjalkaisempaa kuntosarjalaista pääsi tällä osuudella ohi. Sija maalissa 19 ja loppuaika 40min 10sek.

Tässä vaiheessa huuhdotaankin jo happoja pois elimistöstä ja mietitään mihin ja miksi tuli taas lähdettyä. Tavoiteaika tuli alitettua reilusti ja uskoisin pienellä viilauksella (varsinkin uinnin osalta) ja vaihtojen harjoittelulla saavani viisi minuuttia helposti pois. Yhteenvetona sanottakoon, että tapahtuma oli hienosti järjestetty, jokamiestriathloniin uskaltaa lähteä kokemattomatkin ja ensikosketus lajiin oli vallan mukava!

Kiitokset kannustusjoukoille!

Arjen keskellä arkista ruokaa

On varmaan tuttua, että arjen keskellä haluaa ruoan valmistuvan helposti ja nopeasti. Tortillalasagne on yksi näistä arjen suosikeista, jota ystävämme teki meille taannoin kyläiltyämme heidän luonaan. Resepti kiertoon ja näin valmistuu maistuva, arkinen lasagne.

1pak (6) isoja tortilloja

400g jauhelihaa
1 sipuli 
1 valkosipulin kynsi

1prk (400g) tomaattimurskaa
2tl mustapippuri rouhetta
1tl suolaa

2,5dl kolmen juuston ruokakermaa
150g juustoraastetta

Ruskista jauheliha ja sipulit pannulla. Mausta. Lisää tomaattimurska ja ruokakerma, kiehauta. Laita pyöreään tai suorakaiteen muotoiseen vuokaan kerroksittain kastiketta, tortillalevyjä ja juustoraastetta. Ripottele pinnalle loput juustoraasteesta. Paista uunissa 200 asteessa n. 15 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. 


Hyviä kokkaushetkiä!
 

Lahjattomat reenaa?

Hauhon jokamiestriathloniin on aikaa enään muutama päivä ja ajatukset ovat jo itse tapahtumassa. Päätimme kirjoittaa muutaman sanan fiiliksistä ja asettaa tavoiteajat. Kuntotriathlonistin mukana on tehty yhteisiä pyörä - ja uintilenkkejä pitkin kesää. Helteisinä päivinä aamut ovat olleet paras ajankohta lähteä juoksulenkille minun ollessa vielä unten mailla ja täytyy todeta, ettei järvivesien lämpötilakaan ole pitänyt meitä vain rannalla. Tänäkään aamuna ei poikettu normaalista, sillä polkaisimme liikkeelle aikaisin ja käytiin lähes parin tunnin siivu hiljaisia maalaisteitä. Ei täällä verenmaku suussa lenkillä olla, mutta triathlonistin kipinä pieneen reenaukseen syntyi sillä hetkellä, kun ilmoittautuminen tapahtumaan oli tehty. 

Realistinen tavoite jokamiestriathloniin on asetettu 8min-20min-14min. Matkoina ovat uintia 200 metriä, pyöräilyä 10 kilometiä ja juoksua kolme kilometriä. Kaiken muun paitsi uintiosuuden suhteen ollaan luottavaisia. Uintia ja uintinopeutta on testattu altaassa, mutta järviolosuhteet ovat tottakai erilaiset. Jännitystä on siis ilmassa, onhan kyseessä ensimmäinen kosketus lajiin pienen kisailun merkeissä. Energiavarastojen täyttäminenkään ei tässä vaiheessa lienee pahitteeksi, sillä innostunut leipuri ei pystynyt pitämään näppejään erossa jauhopussista, kun reseptejä selatessa vastaan tuli brownies, supersuklaa neliöt. Vedettiin sitten kunnon suklaa överit vaniljajäätelön kera.

Päivät vähenee ja jännitys tiivistyy. Mikäs on teidän veikkaus ajoista?

Onnea matkaan!

Tänä viikonloppu jännittyneitä suunnistajia on matkalla kohti Pallaksen tunturimaisemaa, jossa järjestetään tämän vuoden tunturisuunnistus. Vuosi sitten mekin nautimme ja hikoilimme kyseissä kahden päivän tapahtumassa Saariselällä. Pitkän välimatkan ja lyhyen viikonlopun vuoksi tyydymme fiilistelemään viime vuoden reissua kuvien muodossa ja toivottamaan suunnistuskavereille onnea tämän vuoden koitokseen!

Tsemppii ja koittakaahan olla jonakin!